Tutustutaanpas ihan alkuun minuun ja minun tarinaani.
Jenina 26v, Rauma. Mukana menossa lapset Joel 7v, Joanna 4v, Aurora 3v ja Vili ja Valtteri 1,5v sekä koiramme Jedi 1v.
Viime vuonna voin todella huonosti, olin masentunut, väsynyt ja täysin uupunut. Eikä mulla ole siitä ajasta juuri mitään hyvää sanottavaa. Kesällä juhannuksen aikaan kuitenkin päätin että kun mitään muuta en elämässäni tällä hetkellä pystytä hallitsemaan ni kokeillaan laihduttamista. Olin ollut sellainen samanlainen ikuisuus laihduttaja. En voi sanoa edes olleeni jojo laihduttaja koska ajatuksesta en ikinä kuitenkaan päässyt toteutukseen saakka. Kerran onnistuin pudottamaan 10 kiloa, ennen kun rupesin kaksosia odottamaan ja siihen se sitten jäikin. Tällä kertaa päätin etten varsinaisesti halua puhua siitä kenellekkään, jos sitten kuitenkin taas epäonnistun ja joudun nöyränä myöntämään että katotaan sitten taas joskus.
Elämäntapani oli ihan nurinkurin ja täysin väärin. Aamuisin en syönyt mitään, ehkä pari kuppia kahvia jos jaksoin. Ensimmäisen ruokani söin vasta 17-18 illalla ja siitä sitten söinkin siihen asti että menin nukkumaan, sipsiä, karkkia, jäätelöa, suklaata you name it, kaikki meni. Join energia juomia ja sokeri limppareita enkä vettä juurikaan ollenkaan. Kasviksista puhumattakaan.
 |
| maaliskuu 2014 |
 |
| Helmikuu 2015 |
Minä niinkuin varmasti moni muukin siirsin alotusta aina seuraavalle maanantaille. Ja selityksiä oli monia. Odotin pitkään että joskus saan itseäni niskasta kiinni ja kyllä mä sitten joskus laihdun.
Tiesin alusta alkaen että en ole rupeamassa mihinkään laihdutuskuurille, enkä dietille. Vaan elämäntapa muutos on se mikä oli edessä. Takaisin ei voinut enää olla paluuta. Olin loputtoman kyllästynyt siihen etten voinut sietää katsoa itseäni peilistä, en ikinä ikinä ikinä halunnut nähdä itseäni ilman vaatteita. Näistä syistä on tosi vaikeata löytää kuvia minusta tuolta ajalta.
Juhannuksen jälkeisenä tiistaina tämän alotin. Painoin sillon 108kg. En kovin luottavaisin mielin lähtenyt tähän hommaan mukaan, olin edelleen todella väsynyt ja en osannut edes ajatella että se väsymys olisi johtunut nimenomaan tavastani elää.
Nyt voin onnellisena sanoa että olen 26kg kevyempi ja kokoajan matkalla kevyempään. Tämä matka on ollut kivinen ja pitkä ja paljon on jouduttu vuodattamaan hikeä, verta ja kyyneleitä, mutta tiedän nyt että takaisin ei todellakaan ole enää paluuta, tästä mennään vain pienempään päin!
 |
| Toukokuu 2016 |
Olen kokeillut jos jonkin laista urheilulajia tässä vuoden aikana ja osa niistä on jäänyt ihan viikottaiseen ohjelmaan. Mukana on tankotanssi, kuntosali, spinning ja juokseminen.
Juoksemisen aloitin vasta kunnolla nyt keväällä ja mikään varsinainen aropupu en vielä ole vaan enemmänkin etanan poikanen, mutta tahto on kova ja tiedän että onnistun kun vaan aivot ja raajat tekevät yhteistyötä niin saan mitä vain aikaiseksi.
Pääsyni mukaan takomorunners tiimiin lisäsi tätä intoa vielä entisestään. Toimin takomorunnersilla somevastaavana ja vedämme ystäväni Sannan kanssa yhteislenkkejä 3.7. alkaen Raumalla. Minä vastaten siitä aloittelija porukasta, minun kanssani ei vielä vauhti päätä huimaa joten jos Raumalaisia innostuneita löytyy lukemaan tätä postausta näinkin pitkälle niin ehdottomasti mukaan, minulta saa lisä tietoja halutessaan.
Tässä blogissa kerron remontistani enemmän ja muutenkin treenaamisesta, pääpaino ollen kuitenkin juoksemisessa ja sen ympärillä. Ja sen ympärille kun mahtuu!
Tervetuloa mukaan!
