Siinä se nyt sitten oli. Mun ihan ensimäinen juoksutapahtumani IKINÄ. Ja nyt suoraan sanon että tasan ei jää viimeiseksi. Kokemuksena aivan loistava. Jotenkin oli tosi kiva kun vaikka normaalisti olen todella kova jännittämään ei tämä jännittänyt mua lainkaan niin paljon kun odotin. Se kun en edes tiennyt mitä on tulossa niin semmosta on tosi hankala jännittääkkään.
TuraRun järjestettiin tänä vuonna toista kertaa. Joten vielä kovin kovin pienestä tapahtumasta kyse, mutta varmasti tulee kasvamaan vielä suureksi. Tapahtumassa oli tänä vuonna 130 juoksijaa ja sarjoina oli kisasarjat 5km ja 10km, Viestijoukkueet ja Hupisarja 5km. Ja me osallistuimme hupi sarjaan. Me hupisarjassa saimme tsempata ohitse juoksevia kilpasarjalaisia ja me emme turhaan kiirehtineet radan kanssa. Juoksimme lähes kaikki tasasemmat pelto pätkät. Tytöt olisi varmasti juosseet matkan paljon nopeamminkin, mutta minä huonommalla juoksukunnollani pidin huolta siitä että tytöt myös saavat aivan varmasti kunnolla kokea jokaisen kiven jonka yli kiivettiin.
Esteitä meidän kiusaksemme oli keksitty yhdeksän kappaletta, mutta sanoisin että koko reitti oli yhtä estettä. Kaikki esteet olivat kivoja ja kokemuskia mutta erityisesti mulle jäi mieleen traktorin sisärenkaat joita oli miljoona koottu pitkulaiseksi kasaksi joiden yli nyt vaan oli jollain tyylillä mentävä. Tämä oli ensimäinen haaste ja minä kompuroin mekkoni kanssa jo heti siinä. No hame korviin ja menoksi. Toinen este joka erityisen hyvin jäi mieleen oli oja. Kyllä oja. Ja kun tuollaisessa offroad kisassa on esteenä oja niin sehän tarkoittaa just eikä melkeen että me mennään siellä ojassa. Muut meidän porukasta selvisi "vain" lantioon asti kastumisella, mutta koska minua ei ole mitenkään erityisen pitkillä jaloilla sinuatti minä lähes kirjaimellisesti uin sen ojan läpi. Ja voin kertoa että se oli kylmää ja likaista ja mutaista ja vähän pelotti että oliko lenkkarit solmittu tarpeeksi kireelle vai tarviiko sukeltaa ne sieltä pohjasta mukaan.
Ja kengät kasteltiin moneen otteeseen vielä uudestaankin. Haju vaatteissa oli jokseenkin todella mielenkiintoinen, mutta eipä se menoa haitannut. Ja kyllä voin rehellisesti sanoa että muutama kirosana tais päästä, koska en todella ole mikään kylmä veden ystävä, mutta ei niihin meneminen silti ketuttanut vaan oli oikeasti hauskaa.
En voi muuta sanoa kun että tajuttoman hieno tapahtuma ja olen todellakin mukana ensi vuonnakin!!!
Tuletko säkin?
