perjantai 5. elokuuta 2016

Miksi minä juoksen?

Oho tähänpäs tuli paljon pidempi tauko mitä olleenkaan olin ajatellut, mutta sen enempää selittelemättä niin kauniit ilmat vei mukanaan ulos eikä tietokoneen äärelle.

Halusin nyt kuitenkin ottaa hetken ja miettiä miksi minä juoksen.

Juokseminen on aina ollut mun sellaisella viha-rakkaus listalla. Olen kadehtinut ja kadehdin edelleen ihmisiä jotka kirjavissa lenkkareissaan hymy naamallaan pystyvät juoksemaan pitkiä matkoja. Kateus ja ihmetys siitä että miten, miten ihmeessä ne voi pystyä siihen ilman että ne kuolee, kun itse jos otin muutamankin juoksuaskeleen niin olin varma että keuhkot hyppää ulos suun kautta ja sydän ottaa lopputilin.

Mutta koska tämä koko vuosi on ollut mulle muutosten aikaa kokeilin sitäkin. Kokeilin jo oikeastaan viime kesänä, mutta ei onnistunut. Toki kertoohan sen jo järkikin että jos pelkästään kävelyllä sykkeet nousi yli 160 ei juoksemisessa olisi ollut mitään järkeä.

Nyt keväänä kaikki oli sitten jo toisin, kävelystä ei enään tullut sitä onnistumisen tunnetta jota kipeästi kaipasin, kävellessä ei tuntunut enää edes siltä että olisin jotain liikuntaa harrastanut. Ja jälleen kadut valtasi ne kirkkaat lenkkarit ja hymyilevät naamat. Ajattelin että josko minusta ehkä sittenkin joskus tuohon samaan olisi ja päätin ruveta harjoittelemaan.

Luin että juoksun alottaminen on niin v*ttumaista hommaa ettei sitä alotusta kannata tehdä kun kerran ja allekirjotain siitä jokaisen sanan. Alkuun se tuntui lähinnä hitaalta itsemurhalta se juokseminen, mutta jääräpää kun olen niin päätin olla lopettamatta. En vieläkään voi sanoa erityisesti nauttivani juoksemisesta itsestään, mutta se tunne sen jälkeen on se mikä minut saa jatkamaan. Se tunne kun huomaat jaksavasi pidempään, se tunne kun et koekkaan hidasta kuolemaa ensimäisen minutin jälkeen. Vihdoin ymmärrän sen miten ne hymyilevät ihmiset pystyvät siihen. Nyt minä voin sanoa kuuluvani siihen joukkoon, joskin juoksen huomattavasti lyhyempää matkaa, naama punaisena ja puuskuttaen kun pieni sika, mutta hymyilevänä kuitenkin.

Lisäksi vielä juokseminen on alun pienen panostamisen jälkeen ilmaista, toki tarvitaan ne värikkäät lenkkarit ja itse tarvitsen kompressiosukat, mutta halvemmaksi se tulee siinä että ei tarvitse maksaa kuukausimaksuja mihinkään. Ja juokseminen ei ole sidottu mihinkään aikaan, juosta voi sillon kun siltä tuntuu ja siellä missä siltä tuntuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti